Oli vappu. 

Autossa oli ehkä 11-vuotias poika. Hänellä oli särkyvä ampulli, jonka sisällä pahanhajuista esanssia. 

Hän esitteli sitä isälleen, joka juhlatuulella. Siis lievästi kännissä. Että tää on tällainen. Tää sitten haisee. Heitänkö mää. Heitänkö?

Sitä se poika kysyi uhmakkaasti ja myös hieman epäillen ja pelokkaasti. Pyysi isältään lupaa olla miehekäs. Ymmärsi itsekin, että tilanne hieman karnevalistinen ja outo, kun isukki muutaman kaljan tuubassa. Isä sanoi että no heitä.

Heitti, tuli haju. Isä sanoi pinkeän nopeasti: Jumaliste paska haisee kun painikisoissa.

Tässä vaiheessa yksi musta mies ahdistui. Katsoi silmät suurina. Poistui äkillisesti bussista, vaikka ei ollut varmaan hänen pysäkkinsä. 

Jälkikäteen ajattelin, että ehkä hänelle tuli muistokuva entisestä kotimaastaan. Ehkä siellä oli käyty kemiallista sotaa. Ehkä hänelle oli jo lapsena opetettu, että äkilliset voimakkaat hajut kertovat vaarasta ja kuolemasta. Vaikka hän näki, että pikkupoika sen heitti ja hän olisi voinut täten päätellä tilanteen vaarattomuuden, ei järki voittanut tunnetta. Sinne lähti musta mies, bussista pois. Myös poika ja isänsä (ja  seurueessa taisi olla muitakin) poistuivat samalla. 

Olin juuri vähän aikaa sitten havainnut räystäspääskyjä lentelemässä, vaikka jokin tietty myöhäinen ajanjakso oli saavutettu. Ehkä syyskuu. Ehkä jopa lokakuun eka päivä. En muista mikä. Jokin sellainen kuitenkin, että ihan ihmetytti.

Itse asiassa olin nähnyt pääskyt juurikin jätevedenpuhdistamon kohdassa. Ehkä havaitsinkin ne juuri tämän puhelun aikana. Vittu en muista. 

Sanoin tästä äidille. Että pääskyjä edelleen, vaikka tämä aika ja kuukausi. 

Äiti sanoi todella ilkeämielisen penseästi "jaa". 

Tuntui pahalta. Tuntuu pahalta.

Ymmärrän, että äidin näkökulmasta pääskyissä ei ollut ns. mitään järkeä. Itselleni pääskyt kuitenkin tärkeitä kesälintuja. Tervapääskyn (tiedän ettei se ole oikea pääsky) kirkuna syvän kesän aito ääni. 

Ymmärrän, että ehkä se innokas tapani yhtäkkisesti puhua pääskyistä oli äidistäni vain outoa ja kiusallista. Toisen kiusallinen outo into. Vaikea siihen vastata kohteliaasti. 

C-64 -peli.

Joku juoksee metsässä (ehkä Robin hood, ehkä joku muu).

Toteutus sama kuin toisen kuusnepa-pelin Platoonin metsäosio. 

Huomaan, että se ampuu jousipyssyllä nuolen, kun painaa [jotain näppäintä].

Tuon ajan maailmassa se ampuminen ja nuolianimaatio oli jotain niin hienoa, ettei sitä osaa nykyajalle selittää.

Ammun ja ammun ja ammun. Mutta sitten mitään ei enää tapahdu. Nuolet olivat rajoitettu resurssi. Olin mitä ilmeisemmin kerännyt niitä jostain. Ja niitä oli valtava määrä. 

Edelleen, 40 vuotta myöhemmin tunnen ja muistan sen pahan mielen, että olin hassannut kaikki nuoleni kun luulin niitä olevan määrätön määrä. 

1    Toni Lehtonen  (Proffan Tikka)    
2    Antti Nummelin  (Satatikka)    
3    Marko Lindroos
4    Marko Safonoff
5-6    
    Jani Särkelä  (LSD)
    Peter Martin  (LSD)
7-8    
    Jaakko Toivonen  (LSD)
    Leevi Toivonen  (Proffan Tikka)
9-12    
    Leevi Ahola
    Jaakko Halme  (LSD)
    Matti Kivimäki  (Satatikka)
    Arttu Kallio  (M.O.T.)
13-16    
    Ville Roine
    Kari Friman  (Satatikka)
    Mika Kainulainen  (Proffan Tikka)
    Samu Aalto
17-24    
    Lotta Särkelä  (Proffan Tikka)
    Jesse Ahola  (LSD)
    Valtteri Ala-Nissilä  (Satatikka)
    Joona Savolainen
    Miranda Valkama  (LSD)
    Ari Marjunen
    Jari Rahijärvi  (M.O.T.)
    Teemu Suomalainen  (Satatikka)

Jotain tartteis tehdä, mutta mitä? 1) Pitäisikö ensinnäkin ruveta ajamaan lakimuutosta, joka ei rajaisi aloitteen voimassaoloaikaa yhteen eduskuntakauteen? Samalla voisi  mielestäni myös nostaa aloitteisiin tarvittavien allekirjoituksien määrää. 2) Pitää äänestää niin, ettei kristillisdemokraatteja tarvita tulevassa hallituksessa. 3) Ehdokkailta pitää kysyä heidän mielipidettään eutanasian sallimiseen, samoin puolueilta, tyrmääkö puolue hyväksymisen puolueena vai antaako edustajilleen asiassa ns. vapaat kädet äänestää oman vakaumuksensa mukaan. 4) Nimiä uuteen aloitteeseen pitää ruveta keräämään heti, kun se on mahdollista,

En kannata eutanasian sallimista ensisijaisesti  itseni takia. Enhän voi tietää, millaiset omat loppuvaiheeni tulevat olemaan, tulisinko harkitsemaan eutanasiaa vai en. En kuitenkaan näe mitään syytä pakottaa ihmisiä kestämään sietämättömiä kärsimyksiä, jos ne ovat heidän vapaasta tahdostaan eutanasian avulla vältettävissä. On käsittämättömän julmaa, sadistista,  vedota tässä yhteydessä esimerkiksi elämän pyhyyteen tai jumalan tahtoon eutanasian esteenä. Jokainen voi omalla kohdallaan näin ajatella, mutta yleiseksi ohjenuoraksi näkemyksestä ei ole, saati pakoksi.

Vasara: Kling klang kling kling kling klang!

Topelius: Mitä sinä täällä höyryät?

Snellman: Toppe, tuo viinaa! 

Topelius: Ei minun tarvitse tuoda, tässähän se on.

Sibelius: Mitäs täällä mesotaan? Minä yritän säveltää kahdeksatta sinfoniaa.

Koskenniemi: Tuki jo turpasi, oi mun päivieni pimeys!

Leino: Taidammepa olla kovasti matkalla tulevaisuuteen.

Aino Kailas: Kohti modernismia, kohti dadaismia, kohti kubismia, ulos ummehduksesta!

Topelius: Minä ainakin olen ummehtunut oikein mielelläni.

Lönnrot: Tuoko tällainen kehitys koneineen meille autuuden?

Järnefelt: Minua vaivaa ummetus.

Sibelius: Kukas Järnefelteistä sinä oikein olet?

Järnefelt: En muista enää.

Vasara: Kling klang kling kling kling klang!

Höyrykone: TUUT TUUUUUUT!

Snellman: Olen keksinyt ikiliikkujan. Siinä on tekoäly joka ajattelee puolestamme. Meidän ei tarvitse enää vaivata päitämme. Se hoitaa lopulta aivan kaiken. Meidän ei tarvitse tehdä mitään. Saamme ikuisen onnen.

Leino: Ihanaa! Taivas maan päällä!

Koskenniemi: Kauheaa! Ihmiskunnan perikato!

Mannerheim: Kelpeekö se såtamasiiniksi?

Snellman: Tämä tulee mullistamaan sodankäynninkin. Sodat eivät lopu koskaan.

(Mannerheim nostaa Snellmanin ylös ja suutelee häntä poskelle.)