Lentomatka alkoi lippujen jonotuksella. Kuponkeja ojentaessaan Qantasin asiakaspalvelija sanoi: "Here are your tickets mister ... oh, I'm terribly sorry, Doctor Pakkanen." Neiti takelteli sitten kuin olisi tehnyt pahemmankin luokan etikettivirheen. Ilmeisesti tittelipäteminen on suuressa maailmassa kovastikin voimissaan.
Itse lento oli varsin mitäänsanomaton ja saapui perille noin yhden aikaan yöllä. Passijonoja oli kaksi kappaletta: normaali ja Australian ja Uuden Seelannin kansalaisille varattu ohituskaista. Ohituskaistan ideaa tosin kampitti se, että koneessamme oli ehkä kolme henkilöä, jotka eivät saaneet ohituskaistaa käyttää. Mutta mikäs siinä, harvoin on suuren maailman lentokentiltä selvinnyt ulos alle kymmenessä minuutissa.
Auckland on varsin omalaatuinen kaupunki. Asukkaita on 1,2 miljoonaa, mutta kaupungin ydinkeskusta on pienempi kuin Tampereen vastaava. Itse asiassa kaupunki tuntuu olevan enemmänkin omakotitaloalueiden rykelmä, jossa nyt vaan sattuu olemaan pari pilvenpiirtäjää. Itse asiassa tuntuu siltä, että Auckland on suunniteltu samalla tekniikalla jolla meteorologi Pertti Pasanen ennusti aikanaan säätä Kummelissa: "Tossa on nyt tommosta. Tohon vähän tommosta. Tähän vois rakentaa vaikka tämmosen. Tossois sitten tommosta." Esimerkki: lentokentältä kaupunkiin päästäkseen pitää ensin ajaa moottoritietä, sitten poistua siltä ja ajaa ~15 minuuttia tuiki tavallisen omakotitaloalueen läpi, nousta toiselle moottoritielle ja jäädä heti pois kaksi ramppia myöhemmin.
Kun vielä huomioidaan, että kolmannes kaikista keskustan kaupoista on matkamuistomyymälöitä niin on helppo huomata että Aucklandin keskustan kaikki nähtävyydet kiertää helposti päivässä tai parissa. Kaikki mielenkiintoinen (tulivuoret, laavaluolat, luonnonsuojelualueet jne) löytyy ulkopuolelta, jonne onneksi järjestetään reissuja ja päiväretkiä paljon. Niille kannattaa ehdottomasti mennä.
Luonto onkin Uuden Seelannin ehdoton ykkösvaltti. Vulkaanisen maaperän nuoruuden huomaa ihan kävellessään kaupungin kaduilla. Päästäkseni keskustasta hotellille jouduin kävelemään noin suomalaisen laskettelurinteen jyrkkyistä mäkeä ylös noin tuplasti suomirinteen pituuden verran. Aina välillä näkyi sivukujia, jotka olivat noin alppien mustan rinteen jyrkkyisiä. Paikallisen inssiajon knoppeja on varmaan lähteä siitä mäkistartilla.
Paluumatkalla tutustuin Aucklandin lentokentän kuulutuksiin ja totesin, että niiden käyttämä tapa kuuluttaa mattimyöhäisiä koneeseen on kenties hienoin koskaan. Ensin kuuluttaja selostaa normaaliin tapaan, että henkilö sejase lennolta jokunumero siirtykää portille. Sitten seuraa tiukkasävyinen "Your plane is ready to depart and all other passengers are waiting ...". Dramaattinen tauko. Kuuluttaja vetää henkeä ja kanavoi kaikki piilotetut syyllistämisvoimavaransa. "... for you!"
