Tällä jumbolla tultiin maapallon puolelta toiselle. Kerosiiniäkin kului vain naurettavat viitisenkymmentä tonnia. Tämän viikon panokseni ilmastonmuutoksen aikaansaamiseksi voitaneen tulkita suoritetuksi.

Lentokenttien turvatarkastukset osoittautuivat jälleen kerran yhtä raivostuttaviksi kuin hyödyttömiksikin. Jahka kone oli noussut Helsingistä kohden Lontoota niin vieressäni istuvan pukumiehen povarissa alkoi kommunikaattori soida. Pian tämän jälkeen takanani istuva terroristi kaivoi laukustaan hengenvaarallisen kaappausesineen, eli kynsisakset. Kynsien leikkaus jatkui pitkään ja hartaasti.

Heathrown väliturvatarkastuksessa jouduin pakkaamaan läppärilaukkuni repun sisään, koska kuulemma ikuisia aikoja voimassa ollut "one personal item" on poistettu. Olisikohan tarkastajille kelvannut laittaa molemmat laukut ison muovikassin sisään? Olisivat meinaan komeasti mahtuneet yhteenlaskettunakin kaikkien mitta- ja kokorajojen sisään.

Qantasin jumbojetti oli ehkä miellyttävin lentokone millä olen koskaan matkustanut. Omat näytöt, mukava palvelu, jopa ruoka oli hyvän makuista. Suosittelen lämpimästi. Ikävä kyllä jälkimmäinen 10 tunnin pyrähdys putkeen oli jo liikaa. Aikaeroon tottumisen vuoksi koneessa ei voinut edes nukkua aina kun siltä tuntui. Loppua kohden tuijotin edessä olevan penkin selkänojaa ja kuuntelin radiosta Shakiraa, koska aivokapasiteettini ei riittänyt enää mihinkään muuhun.

Melbournen lentokenttä sen sijaan oli erittäin positiivinen yllätys. Kaikki toimi kuin kello. Tarkastuksia ja syynäyksiä oli tietenkin, mutta ne hoituivat asiallisesti ja nopeasti. USA:n matkoilta tuttu kolmannen asteen ristikuulustelu puuttui myös kokonaan. No worries mate, kuten paikalliset sanovat.