Australia oli aikanaan brittien hallinnoima alue. Pohjoismaiden viisumiasiat hoidetaan Saksan lähetystön kautta. Voinette siis arvata, että byrokratian määrä ja laatu on riittävä. Onneksi sentään Ranska on saatu pidettyä irti tästä keitosta.

Viisumin hakeminen tapahtuu lähettämällä (ohjeineen 20-sivuinen) hakemus liitepapereiden sekä passin kera Saksaan. Vaikka lomakkeessa kysytään yhteystietoja mukaanlukien sähköpostiosoite, niin turha odottaa edes ilmoitusta siitä, että hakemus on otettu vastaan. Itse varmistin hakemuksen menneen perille soittamalla Luottokunnalle ja kysymällä onko veloitus jo lähtenyt visakortilta.

Paluukuori on varsin juhlava. Siinä on kaksi tarraa sekä vaivaiset seitsemän eri leimaa. Kaupan päälle kuoreen oli vielä raapusteltu kuulakärkikynällä jotain salakoodeja. Itse viisumi on miellyttävän retro, sillä se on tulostettu 9-neulaisella matriisikirjoittimella. Mitäpä sitä 80-lukulaista saksalaisen insinöörityön mestarinäytettä turhaan päivittämään. Tulostuslaatukin oli säädetty matalalle, ettei mustetta kuluisi turhaan. Haittapuolena tummanharmaan tekstin lukeminen punaiselta aaltokuviopohjalta on hankalaa, mutta maassa maan tavalla.