Katselin telkkarista muutamia jaksoja House-tv-sarjaa. On hämmästyttävää, kuinka korkeilla tuotantoarvoilla ja hyvillä näyttelijöillä saa aikaan niinkin epäkiinnostavaa jälkeä. Jokaisessa jaksossa on yksi henkilö, joka kärsii jostain oudosta sairaudesta, jota päähenkilöt yrittävät diagnosoida ja sitten parantaa.

Tylsän sarjasta tekee sen, että joka ikinen jakso noudattaa sataprosenttisesti samaa kaavaa noin minuutin tarkkuudella:

- oireet diagnosoidaan (väärin)
- oireet diagnosoidaan uudestaan (väärin)
- potilas näyttää paranevan, mutta sitten huononee äkillisesti ja dramaattisesti
- taas diagnosoidaan (väärin) ja uudelleendiagnosoidaan (väärin)
- kun ohjelma-aikaa on jäljellä 5 minuuttia oikea diagnoosi keksitään ja potilas paranee.

Ainoa draamallinen haaste olisi keksiä mikä sairaus on kyseessä ennen kuin se paljastetaan. Sarjan sairaudet ovat kuitenkin niin harvinaisia (yksi tunnettu tapaus ennen tätä koko läntisessä maailmassa) ettei niitä voi tietää etukäteen ilman lääkärin koulutusta. Aina välillä näytetään kolhoja ja tökerön päälleliimattuja tietokoneanimaatioita "kehon sisältä". Jakson päätteeksi potilas, jotka on ollut pari kertaa koomassa, oksentanut sisäelimensä ulos ja menettänyt kolme munuaista saa sairaalan lääkekaapista löytynyttä juuri tarvittavaa lääkettä ja paranee täydellisesti noin päivässä.

En muista toista tv-sarjaa, jossa olisi ollut näin paljon hukattua potentiaalia. Sääli.