Arkkitehtejä on monesti haukuttu pompööseiksi egomaanikoiksi, jotka tuottavat rumia ja epäkäytännöllisiä rakennelmia, joita niiden käyttäjät vihaavat. Eikä aina täysin aiheetta. Siksi on kiva löytää rakennus, joka on kaikin puolin laadukas. Sydneyn oopperatalo on hyvä esimerkki.

760950.jpg

Ulkoapäin rakennus näyttää "ihan kivalta", mutta rakennuksen todellinen hienous paljastuu vasta sisäpuolelta. Ensinnäkin kupolirakennelmasta seuraa se, että katto ei tarvitse tuekseen yhtään tolppaa tai muuta rakennelmaa. Joka seinällä on isot ikkunat, joten ympäröivä maisema näkyy koko ajan. Kuten kuvasta näkyy, sijainti on upea ja maisemat sen mukaiset. Talossa on kokoisekseen harvinaisen vähän hukkaneliöitä, kaikki yleiset tilat voidaan muuntaa pieneksi esiintymistiloiksi ja niin edes päin.

Ulkokuori on betonia, ja tämän aiheuttama akustiikkaongelma on ratkaistu kierosti. Kuoren sisälle on rakennettu käytännöllisesti katsoen kokonaan toinen puurakennus, joka on eristetty kantavista rakenteista. Vastaavia jänniä yksityiskohtia on lukuisia. Kupoleiden pinnat on kaarevia, mutta ne on päällystetty neliönmuotoisilla keramiikkalaatoilla. Pintojen kaarevuus ei ole vakio, mutta ne on silti kasattu jotenkin samanmuotoisista esivaletuista palkeista. Voi vain kuvitella kuinka monta laskutikkua lujuuslaskelmat kuluttivat savuna ilmaan.

Jos jotain negatiivista pitää oikein hakemalla hakea niin voisin sanoa, että yleisesti ei pidetä tavoiteltavana sitä, että pääsisäänkäynnin sisäkatto näyttää moottoritiesillan pohjalta.

760949.jpg