Miessukukunnan kenties merkittävin ongelma on selvittää miltä naisten vessat oikeastaan pitävät sisällään. Syvällisen journalistisen tutkimuksen jälkeen voin vihdoin paljastaa totuuden. Mutta ehkäpä aloitan täysin alusta.

Olin viettänyt viimeisen turismipäiväni Sydneyssä. Olin varannut liput iltayhdeksän paluukoneeseen ja pimeän tultua siirryin lentokentälle. Kotimaanterminaalista löytyi miellyttävä aulabaari, josta oli suora näkymä kentälle. Otin siis oluen ja katselin lentokoneiden tankkausta sekä rullausta kohti kiitoteitä. Pian tämän jälkeen iski tarve luovuttaa, joten lähdin kohti lähintä vessaa.

Siiven pääkäytävältä lähti pienehkö, valkoiseksi maalattu syvänne, jossa oli kaksi ovea: lähempi meni miesten vessaan ja kauempi naisten vessaan. Näiden ero oli ovien yläpuolella olevat pienehköt vaaleat kyltit, joissa oli huomaamattomalla vaalealla kohopainatuksella joko miehen tai naisen kuva. Koko päivän kiertely kaupungissa yhdistettynä nautittuun olueeseen sai keskittymisen herpaantumaan kriittisellä hetkellä. Tilannetta ei auttanut yhtään se, että käytävällä ei ollut ketään muuta.

Vessaan päästyäni totesin ohimennen että tämäpä on mukavan modernia suunnittelua kun urinaalit on kokonaan korvattu kopeilla. Hoidin asiani ja siirryin kohti lavuaareja kun huomasin sivusilmällä jännän jutun. Seinällä oli kondomiautomaatin näköinen boksi, josta sai ostaa "seksuaalista vetovoimaa kasvattavia feromonipyyhkeitä". Tämä vaikutti kaikin puoli oudolta, joten jäin tuijottamaan boksia vähäksi aikaa. Aivot eivät raksuttaneet, vaikka niiden olisi pitänyt. Mietin jopa pitäisikö kaivaa kamera esiin ja ottaa siitä kuva. Luin vaistomaisesti automaatin kyljessä olevaa käyttöohjetta, jossa luki: "Pyyhkäise tuotetta kevyesti korvan taakse tai ranteeseen."

Tässä kohtaa koin samanlaisen tunteen kuin Epäillyt-elokuvan poliisi kokee elokuvan loppupuolella juuri ennen kuin pudottaa kahvikuppinsa lattialle. Lähdin päättäväisesti kohden ovea toivoen pääseväni ulos ennen kuin kukaan muu tulee vessaan. Kaikki menikin hyvin ja käännyin syvennykseen, jonka toisessa päässä siinsi odotusaula.

Ikävä kyllä näkymän blokkasi varsin tehokkaasti varsin tukevan oloinen turvamies. Oliko joku käynyt tekemässä valituksen? Napattaisiinko minut kuulusteluun? Ehtisinkö koneeseeni lainkaan? Joudunko peräti lentokieltoon?

Päätin säilyttää luontaisen cooliuteni ja etenin rauhallisesti kohti aulaa pyrkien näyttämään mahdollisimman luontevalta ja välttämällä katsekontaktia kaikin tavoin. Turvamies käveli vakain ja päättäväisin askelin kohti. Kunnes miesten vessan ovella teki tiukan käännöksen ja meni sisään. Päästyäni aulaan ja käveltyäni terminaalikäytävää parikymmentä metriä uskalsin vihdoin hengittää.