Minulla on erityinen kyky. Haluaisin kutsua sitä lahjaksi, mutta oikeasti se on kirous. En tiedä kuka sen on päälleni langettanut tai mitä uhrauksia olisi tehtävä että pääsisin siitä eroon. Menen minne tahansa koska tahansa, aina joku pyytää minua korjaamaan tietokoneensa.

Olin tänään yliopiston skandinaaviklubin kaudenavajaisbileissä. Ne pidettiin Ruotsin lähetystössä. Jubilee oli kaikin puolin normaali: ruokaa, juomaa ja hölmöilyä. Tässä tilanteessa ei olettaisi joutuvansa korjaamaan nettisivuja. Mutta niinpä vaan kävi. Yhtäkkiä vaan olin korjaamassa Melbournen ruotsalaiskirkon nettisaittia.

Ketkä väittävät että maapallon toisella puolella asiat olisivat täysin päinvastoin ovat väärässä.